Opettajien yleisen toive teknologiasta?
Olen työssäni nähnyt mutkittelevan matkan opetuksen tukena käytettävän teknologian osalta. Vaikka matka ei koskaan pääty niin välillä on hyvä vilkaista olan yli ja katsoa mitä on tapahtunut ja voisiko tapahtumista ammentaa oppia. Ennen kuin sukellamme tapahtuneiden syövereihin niin pitää sanoa, että nyt alkaa olemaan aihetta tyytyväisyyteen. Kun vielä jokunen vuosi sitten teknologiasta haettiin ratkaisua niin nyt siitä haetaan tukea. Kun jokunen vuosi sitten puhuttiin applikaatioista niin nyt puhutaan toimintakulttuurista. Ja uskokaa tai älkää niin se saa teknologia orientoituneen konsultin miltei kyyneliin.
Ihan sama kunhan se toimii!
Olemme tehneet paljon kyselyitä ja kartoituksia opetushenkilöstölle. Ne ovat koskeneet toiveita, mieltymyksiä ja ajatuksia käytettävästä teknologiasta ja ratkaisuista yleensä. Kahden vuoden aikana on tapahtunut erittäin merkittävä muutos. Nimittäin vielä pari vuotta sitten saimme usein tarkkoja toiveita ja erottui selkeästi eri “laitekuntia” ja vahvaa asenteellisuutta. Se ei aina ole negatiivista, joten älä ota tätä sellaisena lausuntona. Näin suunnittelijan näkökulmasta tilanne oli silti hankala, koska kokonaisuuden järkevä muodostaminen ei aina salli täyttä vapautta. Sitten tapahtui muutos. Kyselyihin alkoi tulemaan vastauksia jotka voi tiivistää otsikkoon, eli ihan sama kunhan joku joskus toimisi. Kun painan napista niin haluan, että jotain tapahtuu. Kun liitän koneen näyttöön haluan, että kuva näkyy. Sellaisia vastauksia aloimme saamaan ja saamme edelleen. Jotain siis tapahtui. Jotain mikä muutti asenteen ja valmiuden olla valitsematta vaan ottaa vastaan toimiva ja suunniteltu ympäristö.
Mitä tapahtui?
On tapahtunut varmaan paljonkin mutta uskoisin, että suurin muutos on tapahtunut ihmisissä, eikä niinkään palveluissa ja teknologiassa. Koko teknologia “myytiin” opetukseen kaiken muuttavana ja mullistavana voimana. Kun teknologiaa sitten alettiin ottamaan käyttöön huomattiin, että se vaatiikin lisää työtä ja opettelua. Huomattiin, että todellinen hyöty ei tulekaan teknologiasta itsestään vaan siitä miten toimintakulttuuria kyetään kehittämään teknologian sitä tukiessa. Huomattiin, ettei 3D -tulostus tai virtuaalitodellisuus loppujen lopuksi muuta opetukseen liittyvää tärkeintä asiaa eli oppijan kohtaamista ja hänen tarpeiden ymmärtämistä yksilöllisesti. Moni myös väsyi teknologian taakan alle. Ehkä se ei vaatinut kaikilta niin paljon työtä mutta useat opettajat ovat sanoneet, että eivät tänä päivänäkään ymmärrä koska ovat käyttäneet teknologiaa “oikein ja riittävästi” jotta opetussuunnitelma toteutuu eli ovat tehneet työnsä hyvin tältä osin.
Paras teknologinen ratkaisu on se joka tuottaa itselle hyötyä.
Suomessa on useita sivustoja joissa on kerätty applikaatiota ja kuvattu niiden käyttöä. Ne toki ovat hyvä lisä mutta eivät muodosta teknologian runkoa vaan ovat vain sivuosassa. Minä neuvon usein teknologian kanssa olemaan itsekäs. Niin itsekäs, että oppii hahmottamaan kokonaisuuden ja soveltamaan sitä oman työn helpottamiseksi. Se keino nimittäin kovin usein myös tuottaa juuri opetussuunnitelman määritelmät ja vaatimukset. Hyvä teknologinen ympäristö ei lähde applikaatiosta vaan perusasioista. Miten tiloja käytetään, kun painat tästä tai liität tämän se toimii. Ilman mitään 15 minuutin joka tuntista jumppaa ilman käsitystä siitä mitä viimeksi tein kun se toimi. Ja sitten se pilvi. Se paikka johon tallennetaan ja jossa jaetaan tehtäviä. Se on se tärkein. Nimittäin jos haluaa nuorille jotain tärkeää tietotekniikasta opettaa niin ne ovat paikkariippumaton työskentely, ryhmätyö verkossa ja tiedon jakaminen. Nämä ovat niitä tärkeitä asioita joita emme osaa ilman opettelua. Näin se vain on ja nämä oppii vain tekemällä. Eli siis se ihan yksinkertainen pilvipalvelu, joka Teillä mitä todennäköisimmin on käytössä, muodostaa koko rungon. Tärkeimmän mitä tietoteknologian hyödyntämisessä on. Lisää siihen mukaan eri teknologioiden testailua, ymmärtämistä ja paljon koodaamista, sekä ongelman ratkaisua niin se on siinä.
Teknologia ei ole hauska tai kiva
Teknologia on aina kova arvo. Vaikka se toki tuottaa iloa ja hauskaa, sekä paljon hyötyä niin luonteeltaan teknologia ei ole kiva. Se on kova kuin kivi ja se ei tuota mitään jos sitä ei ole suunniteltu hyvin ja sen käyttö ei ole harkittua ja tavoitteellista. Sen takia opetuksen teknologisen ympäristön suunnittelu ei ole kivaa, eikä pörröistä. Se on melko tylsää perusasioiden määrittelyä, testaamista, ongelmien ratkaisua ja dokumentoimista. Mutta se on pakko tehdä jotta opettajilla ja oppilailla on käytössään vakaa ympäristö joka toimii kokonaisuutena. Sen takia tarvitaan meitä. Meitä jotka olemme jo niin kyllästyneet teknologiaan, että olemme löytäneet ihmiset ja toimintakulttuurin kehittämisen. Meitä jotka tunnemme teknologian niin hyvin, että suunnittelemme vain toimivia tylsiä ympäristöjä.