Vihattu ja rakastettu dokumenttikamera 

Dokumenttikamerasta keskustellaan paljon, varsinkin tilojen uudistuksien ja uusien rakennusten irtaimiston suhteen. Yleisin tilanne on se, että tilojen suunnittelijat pyrkii välttämään dokumenttikameraa ja opettajat puolestaan vaativat dokumenttikameraa tiloihin. Aiheesta on saatu aikaiseksi vahvaa väittelyä ja lihavia riitojakin. Suurin osa näistä perustuu tavallaan väärinkäsityksiin ja erilaiseen ymmärrykseen siitä mitä dokumenttikamera tiloissa edustaa ja mitä sillä tehdään. Käydään pääpiirteittäin läpi miten väärinkäsitykset ja riidat voidaan välttää niin, että kaikki ovat tyytyväisiä. 

 

Dokumenttikameran kehitys ja kohtalo 

Jotkut saattavat vielä muistaa episkoopin, jonka aika oli ennen piirtoheittimiä. Piirtoheittimet tulivat Suomen oppilaitoksiin 1980-luvulla ja 1990-mennessä piirtoheitin oli yleisin opetuksen tukena käytettävä teknologia. Lisäksi käytössä oli rainakoneita ja diaprojektoreita. Oi niitä aikoja. Jotkut saattavat haistaa nestekopioinnin kipakat hajut nenässään. 

Hyvin yleistäen dokumenttikamera hoitaa sitä samaa virkaa kuin edeltäjänsäkin. Sillä näytetään tekstiä, kuvia tai esittää esimerkiksi piirros reaaliajassa. Lisäksi dokumenttikamera mahdollistaa esineiden ja työvaiheiden esittelyn. Dokumenttikamera on luonnollisesti ylivertainen näissä toiminnossa koska näytettävää informaatiota ei tarvitse siirtää muuhun muotoon vaan voidaan käyttää alkuperäistä lähdettä.  Erona toki edeltäviin teknologioihin oli se, että dokumenttikamera tarvitse myös projektorin jolla kuva siirrettiin kankaalle oppijoiden nähtäville. Ei siis ole sattumaa, että projektorit ja dokumenttikamerat yleistyivät samaan tahtiin. 

Koska dokumenttikamera oli aina liitettynä projektoriin niin oli myös luonnollista, että dokumenttikamerasta tuli opetustilan teknologian ohjain ja yhdistäjä. Dokumenttikameraan liitettiin kiinteänä projektorin johdot, tietokone ja muut mahdolliset laitteet. Dokumenttikamerasta valittiin sitten kuvalähde mitä opiskelijoille haluttiin esittää. Sanalla sanoen elettiin dokumenttikameroiden aikaa. Mutta kuten aina, teknologia kehittyy ja tuo tullessaan uusia mahdollisuuksia mutta myös haasteita. Jos ympäristöä ei järjestetä hyvin ja ymmärrettäväksi. Dokumenttikamera välineenä kohtaa opetusteknologian historiassa hyvin erilaisen kohtalon kuin edeltäjänsä. Dokumenttikamera tulee päättämään koko tämän teknologian kehityksen kaaren mutta tulee säilymään eri käyttötarkoituksissa vielä pitkään mutta koko ajan vähenevissä määrin. 

 

Väärinymmärretty dokumenttikamera 

Olen ollut lukuisissa keskusteluissa joissa tietohallinto on yrittänyt vääntää dokumenttikameraa pois oppitiloista. Päätös on joskus tehty yksipuolisesti niin, että opetushenkilöstöltä ei ole edes kysytty miten se työhön vaikuttaa. Miksi näin on tapahtunut? Voin sanoa, että se ei johdu kenenkään ammattitaidon puutteesta tai välittämisen puutteesta. Se on johtunut ainoastaan siitä, että Oppimiljöön eli opetuksen koko ympäristön suunnitelmaa ei ole toteutettu oikealla tavalla. Ainakaan meidän näkökulmasta. Nämä päätökset ja niihin pohjautuvat mielipiteet ei ole johtunut dokumenttikameran hinnasta tai muusta tietystä ominaisuudesta. Se on enemmänkin johtunut siitä, että tietohallinnot, tai muut päättäjät, ovat mieltäneet dokumenttikameran tarpeettomaksi liittyen tilojen ympäristöön ja toimimiseen yksittäisen tilan teknologian yhdistäjänä ja “kytkimenä”. Lisäksi on mielletty, että suurena ja painavana laitteena dokumenttikamera vie tilaa ja tarvitsee oman pöydän ja näin tekee tilasta muuntojoustamattoman. 

Samaan aikaan dokumenttikamera on edelleen oikein mainio teknologinen väline opetuksen tukemiseen. Tätä mieltä on varmasti iso osa opetushenkilöstöstä. 

 

Dokumenttikameran tulevaisuus 

Kuten varmasti olet jo ymmärtänyt emme maalaa dokumenttikameran kuolemaa ihan lähivuosina. Mutta sen käyttö tulee muuttumaan ja ajattelu dokumenttikamerasta tulee muuttumaan paljon. 

Dokumenttikamerasta tulee nimittäin henkilökohtainen. Nykyisillään dokumenttikamera on erittäin pienikokoinen ja sen saa taiteltua kokoon niin, että se kulkee mukana kassissa ja jopa taskussa. Silti kuvanlaatu on erittäin hyvä ja käytettävyys on erittäin helppo. 

Miksi sitten näin tapahtuu? Ensimmäinen ja tärkeä asia on se, että tilat tulee suunnitella ja järjestää muuntojoustaviksi. Se tarkoittaa silloin sitä, että opetuksen suuntaa ei voi lukita esimerkiksi kiinteällä näytöllä tai oikeastaan millään kiinteällä. Näin ollen myös se suuri ja oman pöydän vaativa dokumenttikamera saa väistyä. Tietysti on tiloja joissa on suuria ja kiinteitä kalusteita kuten kädentaidon tilat ja siellä se perinteisen kokoinen dokumenttikamera edelleen puolustaa paikkansa. Näissä tiloissa kun dokumenttikameran avulla on usein näytetty jokin työvaihe tai esine. Mutta toisaalta tämän voi korvata kattoon kiinnitettävällä kameralla joka ei vie tilaa ja näyttää työvaiheen, sekä esineen vieläkin paremmin ja helpommin. 

Toinen asia on se, että projektorit korvataan näytöillä. Yleensä vielä liikuteltavilla näytöillä jolloin ne tukevat tilojen muuntojoustavuutta, eikä opetuksen suunta lukitu. Tämä tarkoittaa dokumenttikameran kannalta myös sitä, että näytöstä tulee se johon kaikki kuvalähteet kytketään ja näytettävä lähde valitaan näytöstä. Näin ollen dokumenttikamera on vain yksi kuvalähde joka voi olla kytkettynä suoraan näyttöön tai sitten tietokoneen kautta. Toki langallisesti tai langattomasti mutta langallinen yhteys on edelleen varmempi ja tukee parempaa kuvan laatua. 

Lisäksi dokumenttikameraa väijyy yksi kilpailija ja se on mobiililaitteet joita voidaan käyttää hyvin samaan tapaan dokumenttikamerana. Jokaiselle mobiililaitteelle, niin puhelimille kuin tableteille, on saavissa erikseen applikaatiota jotka muuttavat käytettävyyden hyvin samankaltaiseksi kuin dokumenttikamerassakin on. Lisäksi eri valmistajilla on telineitä joissa on myös lisävalo ja jossa mobiililaite pysyy hyvin kiinni. Tämä ei ole, ainakaan vielä, lyönyt itseään toimintakulttuurina kovin hyvin läpi. Se ei niinkään johdu käytettävyydestä vaan enemmän siitä, että mobiililaitteella on muutakin käyttöä ja moni käyttäjä haluaa dokumenttikameran olevan erillinen laite. Hyvin ymmärrettävää. Huonosti suunniteltuna mobiililaite on todella kömpelö dokumenttikameran korvike ja kaikissa tapauksissa se vaatii jonkin verran totuttelua. 

Jotta ei mene liian teknologia vetoiseksi niin puhutaan vielä siitä kaikista tärkeimmästä eli opetuksen ja oppimisen tukemisesta. Me pyrimme järjestämään kaikki Oppimiljööt laiteriippumattomaksi ja pedagogisesti vapaiksi. Tällä tarkoitamme sitä, että opetusta voidaan tehdä omalla tavalla ja ympäristö tukee sitä. Joku käyttää dokumenttikameraa ja joku ei. Kun kokonaisuutta suunnitellaan tärkein on ymmärtää kokonaisuuden tarpeet mutta myös rajoitukset. Kaikkea ei ole järkeä järjestää vaan keskittyä olennaiseen ja huomioida koko budjetti. Budjetti on tärkeä myös tulevaisuuden osalta, ei voida luoda Oppimiljöötä jonka ylläpitoon ei ole taloudellista mahdollisuutta jatkossa. Sen takia niin sanottujen normaalien oppitilojen osalta vastaus on hyvin usein liikuteltava dokumenttikamera joka kokonaisuudesta riippuen voi olla myös henkilökohtainen eli kulkea opettajan mukana. Dokumenttikameran voi kytkeä USB-kaapelilla suoraan näyttöön, sen voi kytkeä suoraan langattomana tai sitten se voidaan kytkeä langallisena tai langattomana tietokoneeseen kytkettynä. Ratkaisu löytyy aina kun kokonaisuus suunnitellaan tarpeiden mukaan. 

 

Tieto, missä se tieto on? 

Opettajan tarpeet on ensiarvoisen tärkeä ratkaista parhain päin mutta heti sen jälkeen tulee tieto, sen tallentaminen ja sen löytäminen. Nimittäin dokumenttikameran avulla voi tehdä videoita esimerkiksi työvaiheesta, sen avulla voidaan luoda kirjoitettuja tai piirrettyjä esimerkkejä eri aiheista. Nämä on totta kai hyvä saada tallennettua ja käytettäväksi myös jatkossa moniin eri käyttötarkoituksiin. Tämän takia osana kokonaisuutta tulee miettiä mitä kautta ja miten tallennus suoritetaan ja miten se opetushenkilöstölle ohjeistetaan. Useimmissa näytöissä ja dokumenttikameroissa on muistia itsessä mutta ei ole järkeä kerätä tietoa sinne sun tänne koska se ei ole kenenkään löydettävissä, eikä siitä ole näin juuri hyötyä. Tallennus tulee miettiä niin, että paikka on keskitetty ja palvelu jota kaikki käyttävät jotta tietoa voi palvelun sisällä jakaa vaikka tallennus olisi jollekin ryhmälle varatussa tilassa. Eli hivenen lyhyemmin sanottuna kokonaisuus tulee miettiä niin, että tallennus menee johonkin käytössä olevaan pilveen. Tämä on erittäin tärkeä asia etenkin tulevaisuuden kannalta. Mitä enemmän meille kertyy materiaalia ja tietoa niin sitä arvokkaampi massasta tulee. 

Vihattu ja rakastettu dokumenttikamera tulee siis olemaan läsnä jatkossakin, vielä vuosia. Se sopii aina hyvin kokonaisuuteen, eli Oppimiljööseen, kun se vain sinne oikein suunnitellaan. Kunnioittaen opetushenkilöstön toiveita ja tapoja mutta keskustellen. Kaikki ratkeaa aina kun ei olla napit vastakkain vaan keskustellaan ja haetaan ratkaisuja.